Mitä on opittu lapsikohteisen seksuaalisuuden parissa työskentelystä?

Kriminaalihuollon tukisäätiön ja Sexpo-säätiön yhteistyössä toteutettu SeriE-hanke käynnistyi keväällä 2018 STEA:n myöntämällä rahoituksella. Nyt, kun kuluva rahoituskausi on päättymässä vuoden 2020 lopussa, on aika tehdä katsaus kolmen vuoden aikana opittuihin hyviin käytänteisiin sekä pohtia hankkeen ja sen asiakasryhmän tulevaisuutta.

SeriE-hankkeessa tarjotaan maksutonta, matalan kynnyksen tukea henkilöille, jotka ovat huolissaan lapsiin kohdistuvista seksuaalisista mieltymyksistään, sekä koordinoidaan asiantuntijaverkostoa asiakkaiden hoitopolkujen kehittämiseksi.

SeriE on ensimmäinen suomalainen hanke, jossa lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia pyritään ennaltaehkäisemään fokusoimalla pelkästään tekijöihin ja potentiaalisiin tekijöihin.

Alussa suurin huoli oli: saadaanko vastaanotolle yhtään asiakasta?

Huoli on osoittautunut turhaksi, asiakkaita on riittänyt. Ajoittain jopa jonoksi asti. Miten asiakkaat sitten ovat vastaanotollemme löytäneet?

Valtaosalle asiakkaista mahdollisuus saapua vastaanotolle nimettömästi on ollut ratkaiseva tekijä päätöksessä ottaa yhteyttä tukipalveluun.

Vastaanotolla on pyritty löytämään keinoja elää hyvää elämää lapsikohteisen seksuaalisen mieltymyksen kanssa niin, että kenenkään rajoja ei rikota. Tukipalvelussa työskentelevät erityisasiantuntijat ovat seksuaaliterapeutteja ja seksuaalikasvattajia, joilla on Uusi suunta- ja työnohjaajakoulutukset sekä useiden vuosien kokemus kliinisestä työstä ja kouluttamisesta.

Hankkeen ohjausryhmään kuuluu joukko lapsikohteiseen seksuaalisuuteen ja lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin erikoistuneita asiantuntijoita, joiden neuvot ja tuki asiakastyön sisältöjen suunnittelussa ovat olleet keskeisiä. Asiakastyön menetelmiin ovat lukeutuneet muun muassa kattava alkukartoitus asiakkaan tilanteesta sekä asiakkaan seksuaalihistorian läpikäyminen, seksuaalikasvatus ja sen ohella rajojen tunnistaminen ja vuorovaikutustaitojen harjoittelu sekä Uusi suunta -ohjelman hyödyntäminen. Työskentely on perustunut palautetietoisen hoidon viitekehykseen ja vaikuttavuuden mittaamisessa on hyödynnetty PCOMS-mittariston tapaamisen arviointi (SRS) ja muutosarviointi (ORS) -asteikkoja.

Tukipalvelun vastaanotolla on vuosien aikana kohdattu yhteensä noin 140 asiakasta. Asiakkaiden tarinat ovat erilaisia ja yksilöllisiä, mutta yhdistävänä tekijänä lähes kaikilla on ollut lapsikohteisuudesta vaikeneminen ennen saapumista tukipalveluun. Osalla asiakkaista on takana koulukiusaamista tai muita traumoja, ja moni on kokenut olleensa pitkään hukassa oman seksuaalisen suuntautumisensa kanssa. Haasteet sosiaalisissa suhteissa, yksinäisyys ja eristäytyminen eivät ole olleet poikkeuksellisia.

Vuonna 2019 hanke sai erillisen rahoituksen Rikoksentorjuntaneuvostolta, jonka avulla perustettiin strukturoitu terapiaryhmä hankkeen asiakaskunnalle. Terapiaryhmä käynnistyi syksyllä 2019 ja päättyy syksyllä 2020.

Hanke on saanut vuosien aikana myös runsaasti medianäkyvyyttä, mikä on edistänyt asiakkaiden tavoittamista. Asiakkaiden antaman palautteen mukaan hankkeen työntekijöiden tapa puhua lapsikohteisesta seksuaalisuudesta asiallisesti eri lehtijutuissa ja televisiossa on osaltaan purkanut aiheeseen kohdistuvaa stigmaa ja siten madaltanut kynnystä hakeutua avun piiriin.

Moniammatillinen asiantuntijaverkosto mahdollistaa yksilöllisen tuen ja hoidon

Asiakastyön lisäksi hankkeessa koordinoidaan sosiaali-, terveys- ja rikosseuraamusalan asiantuntijoista koostuvaa SeriE-verkostoa, jonka säännöllisissä tapaamisissa on pyritty löytämään keinoja kehittää ja selkeyttää asiakkaiden hoidon ja tuen järjestämistä Suomessa.

Julkisissa palveluissa ei toistaiseksi ole hoitosuositusta eikä -polkua lapsikohteista seksuaalista kiinnostusta kokeville henkilöille. Verkoston koordinoimisesta vastanneen asiantuntijan rooli on ollut keskeinen verkostotoiminnan kehittämisessä ja ylläpitämisessä aina käytännön järjestelyistä laajempiin, koko valtakunnan tasolla tehtäviin vaikuttamisen keinoihin.

Valtakunnallista yhteistyötä on tehty Oulussa toimivan Seritatyön ja Tampereella toimivan Välitä!-Seksuaaliväkivaltatyön lisäksi Ylitorniossa, Kajaanissa, Kokkolassa, Joensuussa, Jyväskylässä ja Turussa toimivien verkostotyöryhmien kanssa.

Verkoston keskeisimpiä saavutuksia vuosina 2018–2020 on ollut Suomessa toimivien ammattilaisten yhteistyön tiivistäminen. Moniammatillisen yhteistyön avulla asiakkaille on pystytty järjestämään yksilöllistä tukea, minkä lisäksi verkosto on ollut sen jäsenille tiedon ja osaamisen jakamisen väylä ja paikka kehittää omaa asiantuntijuuttaan.

Asiakasohjausten suunnittelun ja toteutuksen tueksi verkosto on antanut lausunnon Sosiaali- ja terveysministeriön ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelmaan, joka julkaistiin syksyllä 2019. Lausunnossaan verkosto korosti tekijöille ja potentiaalisille tekijöille tarjotun tuen tarpeellisuutta osana lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten ennaltaehkäisyn strategiaa.

Hankkeen asiantuntija Nita Taivaloja ja hankkeen ohjausryhmän jäsen, Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen yliopettaja Nina Nurminen ovat myöhemmin kirjoittaneet verkoston konsultoimana ja yhteistyössä Barnahus-hankkeen kanssa potentiaalisten seksuaalirikosten tekijöiden hoito- ja kuntoutuspoluista luvun Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raporttiin väkivaltaa kokeneen lapsen tuen ja hoidon muodoista sekä lapsiin kohdistuvien potentiaalisten seksuaalirikosten tekijöiden ehkäisevästä kuntoutuksesta. Raportti julkaistaan tammikuussa 2021. Luvussaan vedotaan Lanzaroten sopimukseen ja esitellään ehdotelma primaari- ja sekundaaritasojen ennaltaehkäisevästä hoitopolusta henkilöille, joilla on kohonnut riski syyllistyä lapseen kohdistuvaan seksuaalirikokseen.

SeriE-hankkeen jatkossa haavoittuvaisuutta

Kolme vuotta toiminut hanke on saanut jatkorahoituksen Oikeusministeriöltä vuosille 2021–2022 jatkamaan tukipalvelussa tehtyä asiakastyötä. Lisäresursseja verkosto- ja vaikuttamistyöhön on haettu myös STEA:sta. Ammattilaisverkoston rooli on keskeinen hankkeen asiakastyön toteutumisen näkökulmasta ja vaikuttamistyön osalta hoitopolkujen juurruttaminen on vielä kesken.

Jaa tämä artikkeli