Lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia ehkäisevän hankkeen rahoitus turvattava
Serie-hankkeen keskeisimpänä tavoitteena on tarjota palveluihin hakeutuville heidän tarvitsemaansa hoitoa ja apua, kirjoittavat oikeuspsykiatrian erikoislääkäri Joni Liskola, HUS:n oikeuspsykiatrian laitos ja Sexpon varapuheenjohtaja, lääketieteen lisensiaatti, FECSM, kliininen seksologi Vilho Ahola.
Teksti on julkaistu Helsingin Sanomissa 15.5. ja löytyy lehden verkkosivustolta.
Sexpon Serie-hanke on keskittynyt lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten ennaltaehkäisyyn tarjoamalla matalan kynnyksen palveluita henkilöille, jotka ovat olleet huolissaan lapsiin kohdistuneista seksuaalisista ajatuksista ja teoista. Hankkeessa tehdään neuvonta-, kriisi-, kannattelu- ja kohdennettua asiakastyötä.
Yksi hankkeen erityispiirteistä on ollut se, että palveluihin on voinut hakeutua nimettömänä. Lapsikohteista seksuaalisuutta eli pedofiliaa kokevalle kynnys hakeutua hoidon piiriin on korkea, ja nimettömyys on helpottanut merkittävästi hoitoon hakeutumista. Hanke valittiin Sanna Marinin (sd) hallituksen kärkihankkeeksi vuosina 2021–2022.
Hankkeen keskeisimpänä tavoitteena on estää lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia ja tarjota palveluihin hakeutuville heidän tarvitsemaansa hoitoa ja apua, jotta he pystyisivät elämään rikoksetonta elämää.
Ennaltaehkäisevässä työssä tuloksien mittaaminen on vaikeaa, etenkin kun on kyse rikoksista, joista osan tiedetään jäävän piiloon. Palveluihin hakeutuneiden määrien perusteella uskomme, että ennaltaehkäisevää työtä on kyetty tekemään.
Hankkeella on ollut merkittävä vaikutus myös potilaiden ohjautumiseen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) oikeuspsykiatrian poliklinikalle. Näkemyksemme on, että suurin osa näistä hoitoon ohjautuneista ei todennäköisesti olisi ilman hanketta päätynyt hoidon piiriin.
Hankkeen rahoitus on päättymässä vuoden 2022 lopussa. Mikäli toimintaa ei kyetä jatkamaan, lapsikohteista seksuaalisuutta kokevien hoitoon pääseminen vaikeutuu entisestään. Sama koskeen Husin oikeuspsykiatrian yksikköön ohjautuvia potilaita. Tämä johtaa väistämättä pohdintaan, kuinka paljon lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia jää ehkäisemättä.
Mikäli toiminta nyt lopetetaan, jättää tämä valtavan aukon palvelujärjestelmään kyseiselle ryhmälle. Hanke on kyennyt luomaan Suomeen ammattilaisten verkostoa ja lisäämään osaamista erityisessä teemassa.
Toivomme, että hankkeelle kyetään löytämään rahoitus, joka voisi tehdä palvelusta myöhemmin pysyvää, sillä on vaikea nähdä tarkoituksenmukaisena ajaa alas osaavien ja motivoituneiden ammattilaisten toimintaa, joka viiden vuoden kokemuksen jälkeen on osoittanut olevan keskeinen osa palvelujärjestelmää, jossa on ollut selkeä vajaus kyseisen ryhmän tavoittamiseen ja hoitoon.